Naisopiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa vahvasti, mikäli kokevat opinnoissaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, saavat riittävää tukea opintoihinsa sekä kokevat tasavertaista kohtelua niin vertaisopiskelijoilta kuin opettajilta ja muulta oppilaitoksen henkilökunnalta. Väliä on myös sillä, millainen mielikuva heillä on työelämästä, kuten sukupuolten välisistä palkkaeroista tai etenemismahdollisuuksista.
NAU!-hanke haastatteli Annika Nikkua ja Henna Anteroista, jotka tutkivat pro gradu -tutkielmassaan naisopiskelijoiden kiinnittymistä tekniikan alan opintoihin suomalaisissa yliopistoissa.
Miten päädyitte tähän aiheeseen?
– Itselleni oli selvä, että haluan tutkia segregaatiota eli ammattialojen eriytymistä jossain muodossa. Aiempi kanditutkielmani oli keskittynyt melko samaan aihepiiriin ja se oli tuttu sivuainevalintojenikin kautta, kertoo Nikku.
– Minulle taas koulutuksen tasavertaisuus on erityisen merkityksellinen teema, joten voisi sanoa, että aihepiirimme valikoitui kahden mielenkiinnonkohteen yhdistymisenä, Anteroinen täydentää.
Naisten asema ja määrä teknillisillä aloilla on asia, joka puhututtaa. Nikkua ja Anteroista kiinnosti tutkia mitä tapahtuu, kun opiskelu niin sanotulla sukupuolelle epätyypillisellä alalla alkaa ja mitkä tekijät tukevat tai horjuttavat opintoihin kiinnittymistä. Opintojen aikaisilla kokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, millä tavoin yksilö myöhemmin kiinnittyy työelämään.
– Aiheeseen perehtyessämme huomasimme, että tästä rajauksesta oli haastavaa löytää aiempaa tutkimusta, mikä osaltaan kielii sen tarpeesta, Nikku kertoo.
Minkälaisia löydöksiä teitte? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten naisopiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa?
– Lähestyimme tutkimuksessamme opintoihin kiinnittymistä Vesa Korhosen opiskelijalähtöisen kiinnittymismallin kautta. Aineistomme osoitti, että opintoihin kiinnittyminen ei rajaudu ainoastaan yliopistojen sisällä koettuihin tapahtumiin, kertoo Anteroinen.
– Kiinnittyminen näyttäytyi todella moninaiselta ilmiöltä, johon vaikuttavat sekä yksilöön, oppilaitokseen kuin ympäröivään yhteiskuntaan palautettavissa olevat seikat, Nikku mainitsee.
Kiinnittymistä tukevina tekijöinä aineistossa nostettiin esiin esimerkiksi oppilaitoksen sisällä muodostetut sosiaaliset verkostot ja vertaissuhteet sekä vahva kuulumisen tunne opintoyhteisöön. Kuulumisen tunnetta näyttivät aineiston perusteella vahvistavan tasavertaisen kohtelun kokeminen, yhteisöllisyyden kokemukset sekä opiskelutaitoihin liittyvät seikat.
Kiinnittymistä heikentävinä tekijöinä kokemuksissa nostettiin vastaavasti esiin tekijöitä, jotka liittyivät esimerkiksi vertaissuhteisiin, tukipalveluiden koettuun riittämättömyyteen, yhteiskunnan koettuihin suorituspaineisiin sekä teknillisten alojen miestapaisuuteen.
– Naisten määrällinen vähyys tekniikan aloilla oli aineistossamme näyttäytynyt haasteena oman ryhmän löytymiselle. Epäasiallinen kohtelu sekä häirintäkokemukset toistuivat jopa hälyttävissä määrin, Nikku kertoo.
Löysittekö jotain keinoja, joilla korkeakoulut voisivat edesauttaa opintoihin kiinnittymistä?
– Vaikka tutkimuksen tavoitteena ei olekaan ollut etsiä keinoja, joilla kiinnittymistä voitaisiin vahvistaa, aineisto antaa kuitenkin viitteitä siitä, kuinka kiinnittymisen tukeminen olisi mahdollista. Etenkin opintojen alkuvaiheen ryhmäyttämisen tukeminen näyttäisi yhdeltä tällaiselta keinolta, jolla opiskelijoiden kiinnittymistä olisi mahdollista vahvistaa, Nikku kertoo.
– Aineistomme osoittaa lisäksi, että myös myöhemmillä opiskeluvuosilla on vaikutusta siihen, miten opiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, miten eriävän kohtelun kokeminen sukupuolen vuoksi sekä opetusympäristössä että harjoitteluissa heikensi opintoihin kiinnittymistä, huomauttaa Anteroinen.
Huomion kiinnittäminen näihin seikkoihin sekä aiemmin mainittuihin riittämättömiksi koettuihin tukipalveluihin voisivat siis olla keinoja, joilla korkeakoulut voisivat edesauttaa naisopiskelijoiden kiinnittymistä opintoihinsa.
Tekniikan alan maskuliininen kulttuuri on aiemmassa tutkimuksessa noussut esiin tasa-arvon toteutumisessa. Nousiko maskuliininen kulttuuri tai normisto esiin jollain tavoin teidän tutkimuksessanne?
– Maskuliininen normisto nousi tutkimuksen tuloksissa esille ja näyttäytyi naisopiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä heikentävänä tekijänä, Anteroinen vahvistaa.
Anteroisen ja Nikun tutkimuksessa maskuliininen normisto näkyi naisopiskelijoiden mukaan sukupuolittuneina ilmauksina sekä puhuttelu- tai ajattelutapoina, jotka eivät näytä jättävän tarpeeksi tilaa muiden sukupuolten ilmenemiselle. Lisäksi teknillisten alojen maskuliininen normisto oli seikka, mikä nostettiin esiin pohdittaessa työelämään liitettyjä kokemuksia ja mielikuvia.
– Etenkin naisopiskelijat pohtivat sukupuoltaan suhteessa mahdollisuuksiin, joita uskoivat itselleen avautuvan miesenemmistöisellä tekniikan alalla, Nikku kertoo.
Nouseeko mieleenne muuta mitä haluaisitte nostaa esiin työstänne?
– Toivomme, että tutkimuksemme herättää ajatuksia ja keskustelua naisopiskelijoiden asemasta tekniikan aloilla ja myös edesauttaisi osaltaan kiinnittymistä vahvistavien keinojen kehittämistä ja epäkohtien tunnistamista. Tutkimuksemme osoitti, että opintoihin kiinnittymisen tarkastelun tulisi ulottua alkuvaiheen opintojen yli koko korkeakoulupolun ajalle sekä tukea myös työelämään siirtymistä, Anteroinen kertoo.
– Oli todella antoisaa päästä tarkastelemaan aihepiiriä ja syventämään omaa tietämystä gradun kautta, vaikka olenkin todella vahvasti sitä mieltä, että laajempaa tutkimusta aiheesta tarvittaisiin. Haluaisin välittää vielä TEKille kiitokset sekä saamastamme aineistosta että muusta prosessin aikaisesta avusta, Nikku sanoo.
Tutustu graduun Naisopiskelijoiden kiinnittyminen tekniikan alan opintoihin suomalaisissa yliopistoissa
