Onpas mielenkiintoinen projekti! Tämä on yleisin kommentti, kun mainitsen, että työnkuvani on jälleen kerran vähän erilainen kuin se yleensä englannin yliopistonlehtorina on. Aloitin maaliskuussa Tasa-arvoisesti uralle NAU! -projektin tutkijatohtorina ja jo nyt voin todeta, että tämä avartaa niin omaa kuin muidenkin maailmaa.
NAU! -projekti keskittyy naisten tasa-arvoiseen urakehitykseen, eli on itselleni naisena ja kahden aikuisen, kohta uralleen siirtyvän tyttären äitinä erityisen tärkeä aihe. Mutta mistä lähteä liikkeelle ja miten toimia, että saa yliopistoyhteisössä ihmiset mukaan tukemaan tätä työtä? Tehtävää yliopistossa on edelleen. Johanna Janhonen kertoi blogissaan 14.6., että Wikipedian viime vuoden 100 luetuimman professoreista kertovan artikkelin joukossa oli 11 naista. YLE puolestaan uutisoi, että kolmasosa professoreista on naisia ja heidän palkkansa on pienempi, kuin miesprofessoreilla. Suomalainen tasa-arvo on siis kuvitelmaa edelleen, vaikka naiset ovat saaneet äänestää Suomessa pidempään kuin muualla. Kävitkö äänestämässä? Ketä äänestit? Nämäkin asiat voivat paljastaa ennakkoasenteita, joita ei tule ajatelleeksi arjen tiimellyksessä.
”Konseptissa keskeistä on opiskelijoiden ja alumnien aitoihin kokemuksiin eläytyminen”
Riikka Jääskeläisen tekemän haastattelu- ja kyselytutkimuksen tulosten perusteella ideoimme Aalto-yliopistossa konseptin, jossa opiskelijoiden ja alumnien sukupuolittuneita opinto- ja työelämäkokemuksia tehdään näkyväksi yliopiston opettajille. Konseptissa keskeistä on opiskelijoiden ja alumnien aitoihin kokemuksiin eläytyminen ja ajattelimmekin, että draaman keinoin, roolipelillä tämä onnistuu vaikuttavimmin.
Konsepti toteutettiin osana Aalto-yliopiston opettajien pedagogiseen koulutukseen kuuluvaa kurssia Multicultural Competence for Aalto Teachers. Koulutuskokonaisuus sopi aiheeseen, koska kurssissa keskitytään muutenkin diversiteettiin ja erilaisten oppijoiden tukemiseen. Tarkoitus oli järjestää improvisaatiotyöpaja, mutta pandemia kuitenkin pakotti tämänkin kurssiin verkkoon. Jotain vähän helpommin lähestyttävää siis, mutta mitä? Työpajassa päädyin antamaan lähtötilanteen ja roolit, joista käsin osallistujat lähtivät pohtimaan, minkälaisia ajatuksia ja toimintamalleja siinä eri rooleissa toimiessa voisi olla.
Näitä ajatuksia kerättiin yhteiselle alustalle ja siitä saimme hyvää pohjaa keskustelulle.
Tämän keskustelun jälkeen katsoimme vielä muutamia NAU! -projektin haastattelu- ja kyselytutkimukseen perustuvia sarjakuvia ja pohdimme, miksi tasa-arvoisuus ei toteudu ja mitkä seikat nostavat eriarvoisuutta esiin.
Kun ensin olimme näitä asioita pohtineet, saimme asiantuntijan, Aalto-yliopiston Diversity Officer Anna Hynysen, tietoiskun teemaan liittyen ja se kruunasi työpajan sekä vahvisti omia pohdintojamme, joista pari esimerkkiä ohessa.
”Työpaja oli hyvä, kiitos sen järjestämisestä. On hyvä huomata omat tiedostamattomat ennakkoluulot ja etsiä työkaluja niiden käsittelyyn.”
”Mielenkiintoisia aiheita, jotka herättävät monia lisäkysymyksiä sekä aihetta tutkia teemoja lisää, koska oma näkemykseni kysymyksiin on rajoittunutta.”
Sekä oma diversiteettiasioihin perehtymiseni että työpajaan osallistuneiden palaute ovat saaneet aivoni työstämään ja kiteyttämään asioita. Olenkin päätynyt seuraavaan: kaikissa tilanteissa paras lähestyminen on hengähtää ja miettiä ensireaktion jälkeen. Voi aina yrittää asettua vastapuolen asemaan ennen kuin sanoo jotain peruuttamatonta, sillä sitähän sanotut sanat ovat. Yksinkertaisesti yrittää kohdella aivan kaikkia siten kuin toivoisit itse tulevasi kohdelluksi.
