NAU-projekti selvitti sukupuolittuneita opiskelu- ja työelämäkokemuksia Aalto-yliopiston opiskelijoille suunnatulla opiskelijakyselyllä joulukuussa 2020, yhteistyössä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kanssa. Kysely tavoitti erityisen hyvin tekniikan alalla sukupuolivähemmistössä olevia opiskelijoita, sillä 507 vastaajasta 61% kertoi sukupuolekseen nainen, 35% mies ja 2% muunsukupuolinen.
Kyselytutkimuksessa esiin nousseita asioita on koostettu alla olevaan sarjakuvaan.
Vähemmistössä eri syistä
Opiskelijakyselyssä keskityttiin seuraaviin teemoihin: opinto- ja uraohjaus, ilmapiiri ja verkostoituminen opinnoissa, tiimityö, stereotypiat ja roolimallit opetuksessa ja opetusmateriaaleissa, sukupuolen vaikutus urapolkuihin, verkostoituminen työelämässä, uralla eteneminen sekä perheen ja uran yhdistäminen.
Kysymyksessä ”Koetko olevasi vähemmistössä opiskelemallasi tekniikan alalla seuraaviin tekijöihin perustuen?” sukupuolen valitsi vähemmistötekijäksi 56 % kyselyyn vastaajista. Myös muut tekijät sukupuolen lisäksi vaikuttavat opiskelijoiden kokemuksiin. Vähemmistöryhmään kuului elämänkatsomuksen tai vakaumuksen (esim. ruokavalio, uskonto, alkoholittomuus) perusteella 29 % vastaajista, iän perusteella 20 %, äidinkielen perusteella 19 % ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella 21 % vastaajista. 40% vastaajista ei kokenut kuuluvansa vähemmistöön opiskelualallaan tai jätti vastaamatta kysymykseen.
Palautetta opetuksen käytännöistä ja opiskeluilmapiiristä
Yleisesti ottaen opiskelijakysely paljasti, että Aallossa moni asia toimii hyvin ja että opiskelukokemusten kokonaiskuva ei ole selkeästi sukupuolen perusteella vinoutunut monien kyselyssä käsiteltyjen teemojen osalta.
Kysely vahvistaa, että oppimateriaalit ovat suhteellisen ei-stereotyyppisiä sukupuolen suhteen, opetushenkilöstö tukee opiskelijoita sukupuolesta riippumatta ja opiskelutilanteet muiden opiskelijoiden kanssa ovat enimmäkseen mukavia. Mitä tulee opiskelijoiden kohtaamiin arvoristiriitoihin, paineeseen menestyä opinnoissa tai suunnitelmiin vaihtaa opintoalaa, sukupuolten välillä ei näytä olevan suuria eroja.
Sukupuolivähemmistössä olevat opiskelijat huomaavat kuitenkin helpommin työelämän edustajien ja vierailijaluennoitsijoiden monipuolisuuden puutteen, ja miehiä huomattavasti harvempi nais- tai muunsukupuolinen opiskelija kokee voivansa olla täysin oma itsensä opiskelijayhteisössään. Toinen kiinnostava kysymys on, miksi useammat mies- kuin nais- tai muunsukupuoliset opiskelijat kokevat pärjäävänsä opinnoissa pääasiassa lahjakkuutensa ansiosta. Useammat nais- ja muunsukupuoliset opiskelijat myös vastasivat vaativansa itseltään liikaa opinnoissa ja/tai töissä.
Sukupuolittuneita työelämäkokemuksia
Vaikka tulokset eivät paljasta sukupuolivinoumia vastauksissa koskien opiskelijoiden työkokemuksia omalla opiskelualalla (esim. miten työssä on hyödynnetty opiskelijan osaamista, kokemus sopimisesta organisaatioon tai kannustus työssä), osa lausunnoista paljastaa sukupuolittuneita kokemuksia. Näitä ovat esimerkiksi sukupuoleen perustuva häirintä, rekrytointimainokset, joita ei koettu suunnatuksi vastaajalle, ja huolet siitä, miten vastaajan sukupuoli voi vaikuttaa rekrytointiprosessiin tai uran yhdistäminen perheeseen.
Mitä tulee urasuunnitelmiin ja -unelmiin, on kiinnostavaa, että sukupuolienemmistössä oleville vastaajille sukupuolella ei koettu olevan väliä mutta sukupuolivähemmistössä olevat taas kokivat sukupuolensa vaikuttavan merkittävästi tulevaan uraansa. Esimerkiksi työnhaussa miesopiskelijat eivät havaitse sukupuolen vaikutusta, mutta 40% naisvastaajista ja 88% muunsukupuolisista vastaajista on huolestuneita siitä, miten sukupuoli vaikuttaa heidän työnhakuunsa.
Kyselytutkimuksen tietojen mukaan useampi miesvastaaja (22 %) kuin nainen (12 %) tai muun sukupuolen edustaja (9 %) on kiinnostunut yrittäjyydestä urapolkuna. Tohtoriopinnot/ akateeminen ura näyttävät kuitenkin kiinnostavan kaikkia sukupuolia melko tasapuolisesti.
Työn tulevaisuus?
Tilanne näyttää parantuneen siitä, kun NAU-projektissa haastatellut alumnit ovat opiskelleet Aallossa muutama vuosi sitten. Monissa kyselyn avoimissa vastauksissa todetaankin, kuinka paljon helpompaa on nyt tuoda esiin epäreilua tai ei-toivottua käyttäytymistä tai käytäntöjä verrattuna tilanteeseen vain muutama vuosi sitten. Sukupuolen, epäasiallisen käyttäytymisen ja häirinnän ympärillä näyttää olevan yksinkertaisesti enemmän puhetta. Toisaalta nykyisillä opiskelijoilla ei ole vielä alumnien näkökulmaa asiaan: Opiskelijoilla voi olla esimerkiksi lyhyempi kokemushistoria alalla työskentelystä, jossa ongelmat voivat olla opiskelun yhteydessä havaittuja ongelmia yleisempiä.
Kysymys kuuluukin, kuinka hyvin opiskelijat tunnistavat huonon käytöksen ja vähättelyn: onko se normalisoitunutta, vai kenties jotain, jota opiskelijat kohtaavat lähinnä työharjoittelussa, kesätöissä tai valmistumisen jälkeen? Jos yhdenvertaisuus opinnoissa on hyvällä tolalla, kontrasti työelämässä koettuun syrjintään saattaa olla yksilölle todella huomattava. Elämme toivossa, että astuessaan työelämään uusi tekniikan alan osaajien sukupolvi vaatii moniarvoisuutta ja tasa-arvoisia käytäntöjä ja tuo yhdenvertaisuutta ajavan muutoksen mukanaan työelämään.
Ratkaisu muutokseen on koko yhteisön käyttäytymisen muuttaminen. Vähemmistön kokemusten näyttäminen on avain siihen, että kaikille muodostuu ymmärrys siitä, miten jokaisen oma toiminta vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin.
