Tekniikan opettajat pyrkivät kohtelemaan opiskelijoita yhdenvertaisesti, mutta sukupuolittuneet erot ja stereotyyppiset käsitykset ovat sitkeät.
Tekniikan yliopisto-opettajille opiskelijoiden sukupuolella ei ole juuri merkitystä, mutta ohjaustyössään he tunnistavat, miten mies- ja naisopiskelijoihin saatetaan liittää stereotyyppisiä odotuksia ja ominaisuuksia.
Tasa-arvoisesti uralle – NAU! -hankkeessa selvitimme tekniikan alojen yliopistokoulutuksessa ohjaustyötä tekeviltä opettajilta ja tutkijoilta, millaisia tasa-arvokysymyksiä opiskelijoiden ohjaukseen liittyy. Haastattelimme Tampereen yliopiston neljän eri tiedekunnan opettajia ja tutkijoita, jotka ohjaavat ja tutoroivat tekniikan diplomi-insinööriopiskelijoita opintojen eri vaiheissa kuten opinnäytetöissä, laboratorioharjoituksissa ja työelämäharjoitteluissa.
Opettajien kanssa käytyjen keskustelujen tarkoituksena on selvittää, onko ohjauksesta tunnistettavissa sellaisia käytäntöjä, jotka voivat ylläpitää sukupuolen mukaisia segregaatioita ja urapolkujen eriytymistä työelämään siirryttäessä. Tekniikan aloilla naiset jäävät jo opiskeluaikana jälkeen palkkakehityksessä, heidän urakehityksensä työelämässä on hitaampaa ja he yltävät ylimpiin johtotehtäviin miehiä harvemmin.
”Se on ihan sama ketä sieltä tulee vastaan”
Ohjauksen näkökulmasta haastatellut opettajat eivät ole havainneet merkittäviä tasa-arvo-ongelmia. Moni opettaja totesi, ettei opiskelijoiden sukupuolella ole väliä ja koki, että kaikkia kohdellaan opinnoissa samalla lailla. Kiinnostus ratkaisee esimerkiksi opinnäytetyötä tai työharjoittelupaikkaa suunnatessa.
”Että naisiin suhtaudutaan vähän sillai että ’naiset ei tiedä teknologiasta tarpeeksi, tai kunnolla samalla lailla”
Opettajat kuitenkin tunnistavat sukupuolittuneita ominaisuuksia ja odotuksia, joita nais- ja miesopiskelijoihin liitetään. Käsitykset siitä, että naisopiskelijoiden matemaattiset taidot ovat heikommat, ovat sitkeässä. Naisilta ei välttämättä aina odoteta samanlaista teknistä harrastuneisuutta ja ennakkotietämystä kuin miesopiskelijoilta, joille tekniikan osaamisen ajatellaan olevan luonnollisempaa. Mielikuva ”super-nörtistä, joka on syntynyt näppäimistö kädessään” on perin miehinen, kuten eräs haastateltava asian kuvaa.
Tällaiset mielikuvat voivat heijastua naisten epävarmuutena omista taidoistaan tekniikan opiskelijana ja asiantuntijana. Moni ohjaaja mainitsee, että naisopiskelijoita on usein rohkaistava luottamaan omaan osaamiseensa.
Opettajien silmin tekniikan aloilla opiskelevat naiset pärjäävät kuitenkin opinnoissaan hyvin. Heihin liitetään tunnollisuus, huolellisuus ja laadukkuus, ja heidän kuvataan suhtautuvan kunnianhimoisesti arvosanoihinsa. Siinä missä miesopiskelijoiden katsotaan useammin ”menevän sieltä mistä aita on matalin” ja ”tekevän jonkun hutaisun”, naisopiskelijat koetaan itseään kohtaan vaativiksi. Opettajien mukaan he kyselevät aktiivisemmin ja pyytävät herkemmin apua.
”se on vähän niinku markkinatilanteen mukaan se sijoittuminen [..] mutta se on varmaan se työmaamaailma sellainen, mihin tytöt ei välttämättä ihan niin innokkaasti halua”
Opiskelijoiden uratavoitteissa opettajat eivät ole havainneet merkittäviä sukupuolieroja. Jonkin verran sukupuolelle tyypilliset valinnat kuitenkin suuntaavat mies- ja naisopiskelijoiden kiinnostuksen kohteita. Muutaman opettajan mukaan miesten uratavoitteet ovat selkeämmät ja he tähtäävät suoraviivaisemmin esimerkiksi johtajiksi.
Naiset hakeutuvat suhteessa enemmän opettajiksi, miehet koodaajiksi. Tässä kohdin esiin nousee myös erilaisten tehtävien ja osaamisen saama arvostus – esimerkiksi pedagoginen orientaatio saatetaan leimata vähemmän tärkeäksi alueeksi, joka ei ole oikeaa tekniikkaa.
Monenlaisia roolimalleja esiin
Opiskelijoille esillä olevat roolimallit ilmentävät tekniikan alojen työnjakoa. Tekniikan professorikunta ja tieteelliselle uralle tähtäävien jatko-opiskelijoiden joukko on miehinen, opettajissa naisia on suhteessa enemmän. Vierailevissa luennoitsijoissa ja työelämäpäivien puhujissa korostuvat miespuoliset yritysjohtajat, kun taas asiantuntijoissa esillä on naisiakin.
Ohjauksen näkökulmasta monipuolisten esikuvien esiin nosto on yksi konkreettinen tasa-arvotoimi.
Stereotyyppiset asenteet ja totuttu kulttuuri myötävaikuttavat siihen, millaisena tekniikka nähdään ja miten opiskelijat asemoivat itsensä sen opiskelijoina ja ammattilaisina. Tiedostamattomina ne saattavat vahvistaa sukupuolittuneita segregaatioita ja ohjata samojenkin koulutusalojen naisia ja miehiä eriytyville työurille ja erilaisiin toimiasemiin.
Tekniikan alan opiskelijoiden ohjauksella on tärkeä rooli siinä, millaisia mielikuvia tekniikan osaajista, ammateista ja taidoista ylläpidetään. Haastattelujen perusteella suuri osa opettajista ei ole pohtinut asiaa sukupuolen näkökulmasta, eikä sukupuolittuneita käsityksiä ole arjessa helppo havaita.
Korkeakoulujen ohjaustyöhön kaivataankin lisää tietoa ja työkaluja, joilla voidaan entistä paremmin tunnistaa piiloisia käytäntöjä ja arvostuksia. NAU-hankkeen yksi tavoite on edistää sukupuolitietoista ohjausta ja muuttaa tekniikan miehistä mielikuvaa.
