Omasta mielestäni parhaita vinkkejä työelämään ei löydä kirjoista tai kursseilta, vaan ihan käytännön kokemuksesta. Olen itse monesti työurani alussa – ja myös yhä edelleen – kaivannut sparrauskaveria tai mentoria, jonka kanssa pohtia omaa urapolkua ja kehittymistä.
Varsinaista mentoria itselläni ei ole mentorointiohjelmien kautta vielä ollut. Olen ollut kuitenkin onnekkaassa asemassa ja saanut muutamalta vahvalta naiselta sekä myös omilta uraesikuviltani vinkkejä ja rohkaisua omalle urapolulleni.
Rohkeuden puutteessa arkkitehdin opinnot jäivät lukion jälkeen vain unohdetuksi haaveeksi ja päädyin viettämään välivuotta vapaaehtoista asepalvelusta suorittaen. Opinnot tekniikan alalla ja tuotantotalouden insinööritutkinnon parissa olivat sattuman kauppaa. Diplomi-insinöörin jatkotutkinnon suorittamiseen sain silloiselta esimieheltäni tukea, ja hän oikeastaan käski ottaa opintopaikan vastaan. Hän tavallaan oli itselleni silloin jonkinlainen mentori ja häntä saankin kiittää omasta urapolustani. Nykyisin hän on Talouselämän sadan vaikutusvaltaisimman päättäjänaisen listalla.
Itselleni tasa-arvo ei tarkoita sitä, että tittelit ja ammattinimikkeet ovat sukupuolineutraaleita. Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaista ihmistä kohdellaan oikeasti tasa-arvoisesti ja että jokaisella naisella on samanlaiset mahdollisuudet elämän jokaisella osa-alueella – työura mukaan lukien – kuin miehillä. Sekä armeijasta että tekniikan alalta itselläni on tasa-arvoon liittyen niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia.
Kokemukseni LUTin mentorointiohjelmasta
Näiden seikkojen vuoksi osallistuin syksyllä 2021 LUT-yliopiston mentorointiohjelmaan, joka toteutettiin osana NAU! -hanketta. Mentorointi tarkoittaa käytännössä oman osaamisen ja omien näkemysten sekä oman kokemuksen kautta saatujen tietojen välittämistä eteenpäin ja luottamuksellista keskustelua osapuolten välillä. Parhaimmillaan mentorointi antaa paljon molemmille osapuolille ja voi johtaa pitkään ystävyyteen.
LUTin mentorointiohjelman aikana mentorointiparikseni valikoitui diplomityötään silloin viimeistellyt ympäristötekniikan opiskelija Jenni. Heti alusta alkaen tuntui, kuin olisimme lähes aina tunteneet toisemme. Meillä oli hyvin samanlaiset arvot, harrastukset ja Jennin ajatukset vastasivat ihan täysin nuoremman itseni ajatuksia. Valitsimme mentorointiohjelman aiheiksi mm. oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisen, itsensä kehittämisen, oman urapolun kartoituksen ja muodostamisen sekä itsevarmuuden kasvattamisen.
Mentorointiohjelma sai myös valittujen aiheiden osalta minut pohtimaan entistä syvällisemmin omaa työuraani sekä referoimaan sitä. Samalla sain uutta tietoa erilaisista näkökulmista ja vahvistusta sille, mihin suuntaan omaa uraani haluan viedä. Pohdimme yhdessä paljon sitä, millaista on naisena olla miesvaltaisella alalla ja miten tekniikan alalle saisi enemmän naisnäkyvyyttä.
Jaoimme toisillemme kirjavinkkejä ja haluisin tähän jakaa Jenniltä saamani lukusuosituksen, joka oli James Nestorin teoksen Breath (Hengitys). Hengittämisellä on yllättävän iso voima mm. stressin hallintaan ja hyvinvointiin. Lämmin suositus jokaiselle!
Lopuksi haluan kannustaa jokaista rohkeasti kuuntelemaan omia toiveitaan työuransa suhteen ja olemaan rohkea!
Omat vinkkini työelämään:
Seuraa omia arvojasi
Omien arvojen on kohdattava työpaikan arvojen kanssa, jotta työhön riittää motivaatiota. Hyvä fiilis on tie menestykseen!
Ole rohkea
Mieti, mikä olisi pahinta mitä voi jostain, esimerkiksi haastavasta projektista tai korkeampaan työtehtävään hakemisesta, voisi seurata. Usein se pahinkaan skenaario ei olekaan niin pelottava, mitä on alun perin ajatellut.
Kartoita omia onnistumisiasi
Pohdin itse jokaisen työpäivän päätteeksi kolme asiaa, joissa olen päivän aikana onnistunut. Näin jokaisesta päivästä, myös niistä haastavista, jää hyvä fiilis.
Jennin kokemus mentoroinnista
Matkani aktorina Katriinan kanssa oli elämääni muuttava kokemus, joka laittoi liikkeelle pieniä ja isoja asioita niin henkilökohtaisessa kuin työelämässänikin. Heti mentorointisuhteen alussa keskustelimme henkilökohtaisista odotuksistani ja tavoitteistani. Olenkin pohtinut Katriinan kanssa arvojani, vahvuuksiani, työurani tavoitteita ja sen punaista lankaa, unohtamatta konkreettisia CV:seen ja työhakemuksiin liittyviä sparrauksia. Olemme jakaneet yhdessä sekä onnistumiset että viivästymiset tavoitteiden saavuttamisessa (epäonnistuminen ei kuulu enää mun sanavarastoon, kiitos Katriinan). Se tässä mentoroinnissa olikin hienointa. Se, että joku auttoi minua saavuttamaan tavoitteeni, loi minuun uskoa, kuunteli ja haastoi. Tunsin, että en ollut yksin ja se että joku, johon luotan ja jota kunnioitan, uskoo minuun, sai minut uskomaan myös itseeni. Sen takia toivon, että jokainen nuori nainen urallaan saa kokea saman kuin minä, että voi sanoa mentoriaan omaksi esikuvakseen.
