Tasa-arvoisesti uralle

Vieraskynä: Opettaako historia vääriä asioita

Vieraskynä: Opettaako historia vääriä asioita

Menneisyyden tunteminen on tulevaisuuden ymmärtämisen avain. Tätä viisautta on jaettu ahkerasti kodeissa ja kouluissa. Historia sisältää paljon arvokasta tietoa ja oikein käytettynä sillä voidaan välttää ainakin samojen virheiden toistaminen.

Teekkariperinteellä on takanaan loistava menneisyys. Ensimmäiset juhlat ja jäynät järjestettiin liki 150 vuotta sitten, kun Polyteknillinen opisto aloitti toimintansa Helsingissä. Tupsulakkeja alkoi näkyä katukuvassa 1890-luvulta ja Retuperän WPK:n musisoinnista on päästy nauttimaan 1930-luvulta lähtien. Teekkariperinnettä on viety myös vaihtelevalla menestyksellä ja suurella huomiolla maan rajojen ulkopuolelle.

Teekkariperinne uudistaa itseään joka vuosi, kun uudet fuksit aloittavat opiskelun. Fuksikasvatuksen sisällöt vaihtelevat, mutta tulevat teekkarit tutustuvat teekkarikulttuurin historiaan, antavat laulukokeen, tekevät vapaaehtoistyötä teekkariyhteisölle ja yrittävät suorittaa muutaman opintopisteen. Perinteiden sisäistäminen antaa pääsylipun yhteisöön ja oikeuden käyttää tupsuhattua.

Teekkariperinteen todellisuus on kuitenkin paljon muuta kuin tupsuhattu, jäynät, iloiset wappulehdet ja monitulkintaiset wappulaulut. Se on maskuliininen kulttuuriperinne, joka on vahvistanut ja muokannut miesvaltaisen insinööriammattikunnan itseymmärrystä ja sosiaalista statusta. Teekkarilaulujen sanoituksissa ei ihailla koneiden ja teknologian ihmeitä, vaan kaivataan naisen syliä, rajoittamatonta opiskeluaikaa ja kovaa viinaa. Viimeisen teekkarin laulun sanoin: ”Kun uhkaa di-tutkinto, ja palkkatöitten ahdinko, niin veljet silloin auttakaa, ja viinaa antakaa!”

Bloggari Natalia Salmela raotti Pandoran lippaan raskasta kantta kolumnissa, jossa hän kertoi avoimesti naisen näkökulman teekkariperinteeseen. Juhlia, yhteisöllisyyttä ja mukavaa menoa on ollut riittävästi, mutta myös sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää, vähättelyä, seksuaalista häirintää ja naisvihaa. Pandoran lippaan kansi ei avauksen jälkeen enää mahtunut kiinni ja seurauksena on metoo-ilmiön pienimuotoinen toinen aalto.

Teekkariperinne on täynnä toksista maskuliinisuutta, joka heijastaa insinöörien työtä koneiden, laitteiden, rasvan ja öljyn keskellä. Teknologian luominen ja kesyttäminen on vaatinut karaistunutta maskuliinisuutta, jota on pehmitetty viinalla ja naisunelmilla.

Insinöörit ovat epäilemättä modernin yhteiskunnan suuria sankareita. He ovat kesyttäneet luonnonvoimat, rakentaneet teollisuuden ja valloittaneet maan ja avaruuden. Vaikka ammattikunta on vakiinnuttanut asemansa yhteiskunnan kovassa ytimessä, se ei ole halunnut pyyhkiä kasvoiltaan teekkariperinteen toksista maskuliinisuutta. Jos teekkarit lopettaisivat juomasta viinaa ja jahtaamasta naisia, mitä teekkariperinteestä jäisi jäljelle?

Teekkarikulttuurin metoo-ilmiö on terveellinen vihje teollisen ajan professioille. Tasa-arvo ja avoimuus eivät tarkoita vain samanveroisia mahdollisuuksia, vaan ennen kaikkea yhteisöllisen toiminnan uusia pelinsääntöjä. Professiot eivät voi syrjiä ja sulkea pois yhteisöistään osaajia sukupuolen, rodun, kansallisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Yksikään professio ei ole varattu vain yhdentyyppisille ja näköisille yksilöille. Tieto on valtaa ja tiedon soveltaminen edellyttää sivistystä ja kykyä arvioida kriittisesti omia arvoja ja asenteita. Tämä ei koske pelkästään insinöörejä, vaan kaikkia modernin maailman professioita. Toksista maskuliinisuutta, mutta myös muita toksisuuden muotoja on piilossa professioiden kulttuureissa ja perinteissä.

 

 

 

Karl-Erik Michelsen

Kirjoittaja on professori Lappeenrannan teknilllisessä yliopistossa.

Piditkö artikkelista? Jaa se muillekin!

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Saattaisit pitää myös näistä artikkeleista